20 syys MOMENTS FROM K – TEOKSEN TAKAA
Syksyllä 2021 juhlistetaan Malviniemi Companyn kymmenen vuotta kestänyttä toimintaa Moments from K teoksen kiertueella. Teoksen takana on useampi toteuttava taho, joista perehdymme nyt Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin soittajiin. Kvartettiin kuuluvat Teija Pääkkönen II viulu, Annica Brännkärr II viulu, Ari Hanhikoski alttoviulu ja Ulla Lampela sello.
Haastattelussa Teija Pääkkönen
Teija Pääkkönen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta v. 1996. Hänen opettajinaan ovat toimineet Pekka Kari ja Kaija Saarikettu (viulu) sekä Paavo Pohjola (kamarimusiikki). Lisäksi hän on opiskellut Malmön musiikkikorkeakoulussa Jennifer Nuttall-Wolfin ja Indianan yliopistossa Yuval Yaronin ja Mimi Zweigin oppilaana. Hän on osallistunut mm. Mark Lubotskyn ja Vilmos Szabadin mestarikursseille.
Teija Pääkkönen on työskennellyt viulistina mm. Helsingin kaupunginorkesterissa ja toiminut Kouvolan kaupunginorkesterin konserttimestarina 1995–1998. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin II viulun äänenjohtajana hän on toiminut syksystä 1998 lähtien.
Onko teillä jotain yhteisiä pieniä rutiineja, joilla pääsette yhteisesti kvartettina samaan mielentilaan soittamisessa?
Meillä mielentila rakentuu ja muotoutuu pääasiallisesti jo harjoitusten aikana, jolloin kuulostelemme ja haemme yhteistä ilmaisua. Ennen esitystä instrumenttien viritys on myös tärkeä hetki! Ylläpidämme yhteistä tilaa esityksen aikana sanattoman kommunikaation avulla, ilmeiden ja eleiden kautta.
Millä tavalla paikka vaikuttaa taiteilijaan?
Paikalla on suuri vaikutus taiteilijan työhön. Ensissijaisesti akustiikka on merkittävä tekijä, mutta myös tlan koko, yleisöpaikkojen määrä ja valaisu vaikuttavat tunnelmaan. Joissain paikoissa paikan historia ja arkkitehtuuri tekee todella suuren vaikutuksen ja näin vaikuttavat esitykseen itsessään, toisissa paikoissa kanssamuusikot ovat se elementti, joka tekee tilan eläväksi.
Onko joku henkilökohtainen tila, johon aina palaa joko fyysisesti tai henkisesti?
Fyysisesti palaan aina kotiin. Tärkeä paikka on myös Kokkolassa Roskarukan huippu, jonne usein lenkkeilen. Sieltä näkee kauas yli kaupungin ja merelle asti. Henkisen paluun teen muistoissani aina mummolan järven rantaan Sotkamon Tipasojalla ja lapsuuteni kesiin.
Kuva: Ulla Nikula